Vapaus ja sen hinta

Vapauden hinta voi olla todella kallis, jopa liian kallis. Kun vapaudesta ja itsenäisyydestä maksetaan sen puolesta taistelevien verellä. Mikä tekee ajatuksesta entistä karmivamman, on se, millainen vaikutus sillä on tulevia sukupolvia ajatellen? Suomalaiset ovat tietoisia omasta yli 100 vuotisesta itsenäisyyden ajastaan ja historiastaan, minkä eteen sotiemme veteraanit uhrasivat paljon, jotta saisimme Suomen maalle itsenäisyyden ja vapauden sortajien ikeestä. Meidän on tunnettava historiamme ja jos sivistyksessämme on aukkoja, ne on täytettävä tiedoilla, mitkä auttavat ymmärtämään maailman nykytilaa paremmin.

Sodan tapahtumien osuvan meitä lähemmäs saa meidät pelkäämään oman turvallisuutemme ja tulevaisuuden puolesta. Kun sota koskettaa toisella mantereella tai valmiiksi sotaisalla alu-eella poissa silmistämme, meillä jää helpommin huomiotta niiden ihmisten, erityisesti lasten, kärsimys ja tuska sodan jaloissa. Me kannamme huolta helpommin niiden puolesta, kun hätätila tai vaikea konflikti iskee samalle mantereelle ja hyökkäävä osapuoli on naapurivaltio. Se saa aikaan tietynlaisia jännitteitä valtioiden diplomaattisuhteissa ja luo ihmisten mieliin erilaisia uhkakuvia, joiden toteutumista ei toivo tapahtuvaksi omalle kohdalle missään tapauksessa.

Kun katselemme Ukrainan ja Venäjän välille kärjistynyttä sotatilaa, täytyy ymmärtää konfliktin juuret ja taustat, mitkä ulottuvat vuosikymmenien taa. Ukraina kuului osaksi Neuvostoliittoa ja on entisistä neuvostotasavalloista kolmanneksi suurin kooltaan heti Venäjän ja Kazakstanin jälkeen. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Ukrainan itsenäisyyden aikaa ovat värittäneet mm. lukuisat erilaiset skandaalit. Kun katsomme Ukrainan ja Venäjän välistä sotaa ja nykyistä Venäjän invaasiota ja yhteisvoimin venäläismielisten separatistien kanssa käytyä laaja-alaista hyökkäystä Ukrainaan, meidän täytyy siirtää katseemme vuoteen 2014. Ukrainan ja Venäjän välisen sodan katsotaan alkaneen helmikuun 20. päivä 2014 ja se jatkuu edelleen.

Se sai alkunsa Ukrainassa tapahtuneiden väkivaltaisten mellakoiden jälkeen ja kohdistui Krimin niemimaan asemaan ja Donbasin maakunnan osiin, jotka kansainvälisesti oli tunnustettu osaksi Ukrainaa. Konfliktin ensimmäiset kahdeksan vuotta sisältävät mukaan lukien Krimin valloituksen (2014) ja Donbasin alueella käytävän sodan (2014-nykyhetki), jota on käyty Ukrainan armeijan ja Venäjän tukemien separatistien välillä, unohtamatta merellä käytyjä yhteenottoja, kyber-sotaa ja poliittisia jännitteitä. Sitä seurasi Venäjän armeijan kasvava läsnäolo Ukrainan rajan tuntumassa vuoden 2021 lopulla, mikä sai konfliktin leviämään merkittävästi, kun Venäjä aloitti täysimittaisen Ukrainan valtauksen helmikuussa 24. päivänä 2022.

Euromaidanin jälkeisten protestien ja vallankumouksen johtaessa venäjämielisen presidentti Viktor Janukovitshin eroamiseen helmikuussa 2014, venäjämielisten aiheuttamat levottomuudet alkoivat levitä eri osiin Ukrainaa. Tunnuksettomat Venäjän sotilaat ottivat haltuunsa strategista infrastruktuuria Ukrainassa Krimin niemimaalla ja valtasivat Krimin hallintorakennukset. Venäjä organisoi laajasti kritisoidun kansanäänestyksen, jonka tuloksena oli Krimin liittäminen osaksi Venäjää. Huhtikuussa 2014, venäjämielisten joukkojen toiminta Donbasin alueella eskaloitui sodaksi Ukrainan armeijan ja itse itsenäisiksi julistautuneiden Donetskin ja Luhanskin tasavaltojen separatistijoukkojen välille.

Elokuussa 2014, tunnuksettomat Venäjän armeijan ajoneuvot ylittivät rajan matkalla kohti Donetskin tasavaltaa. Julistamaton sota alkoi, kun Ukrainan armeija kävi taistoon separatisteja ja Venäjän joukkoja vastaan, vaikka Venäjä yritti salata sen osallisuuden. Sota tasaantui staattiseksi sodaksi, samalla kun lukuisat yritykset tulitauosta epäonnistuivat. Vuonna 2015, Minskin toinen sopimus allekirjoitettiin Ukrainan ja Venäjän kesken, mutta lukuisat erimielisyydet estivät sopimuksen ehtojen täysimääräisen täytäntöönpanon. Vuonna 2019, Ukrainan hallitus määritteli 7 prosenttia sen pinta-alasta kuuluvan vieraan vallan väliaikaiseen omistukseen, samalla kun Venäjän hallitus epäsuorasti myönsi venäläisten joukkojen läsnäolon Ukrainan maa-perällä.

Vuonna 2021 ja vuoden 2022 alkupuolella Ukrainan rajalle oli kokoontunut suuri venäläisten joukkojen keskittymä. NATO syytti Venäjän suunnittelevan invaasiota, Venäjä kumosi syytök-sen. Venäjän presidentti Vladimir Putin kritisoi NATOn laajentumista Ukrainaan uhkana ja vaati Ukrainaa olematta koskaan liittymättä sotilaalliseen liittoumaan. Hän myös ilmaisi venäläiset irredentistiset näkemykset, kyseenalaisti Ukrainan oikeuden olemassaoloon, ja osoitti olevansa väärässä sanoessaan Neuvostoliiton luoneen Ukrainan. Helmikuun 21. päivänä 2022, Venäjä virallisesti tunnusti kaksi itse itsenäiseksi julistautunutta separatistivaltiota Donbasin alueella, ja avoimesti lähetti joukkoja näille alueille. Kolme päivää myöhemmin Venäjä hyökkäsi Ukrai-naan. Enemmistö kansainvälisestä yhteisöstä on tuominnut Venäjän toimet vallankumouksen jälkeisessä Ukrainassa, syyttäen sitä kansainvälisen lain ja Ukrainan suvereniteetin rikkomisesta. Monet valtiot ovat asettaneet taloudellisia sanktioita Venäjälle, tietyille Venäjän kansalaisille tai yrityksille, eritoten vuoden 2022 invaasion jälkeen.