Veden merkitys hengellisessä elämässä ja Raamatussa

Esimerkkejä Raamatusta ja pohdintaa

Tämä on jatko-osa tekstiin 'Veden merkitys meille'. Tällä kertaa aiheena veden merkitys hengellisessä elämässä ja Raamatussa kuten otsikosta voi lukea. Hengellinen elämä sisältää rukousta, Raamatun lukua, ylistämistä, yhteyttä toisiin uskoviin, evankeliointia, opetuslapseuttamista. Mutta mikä merkitys vedellä on meidän hengelliseen elämään ja miten vesi näkyy Raamatun lehdillä? Raamatussa vedestä puhutaan paljon, yli 600 kertaa alkaen ensimmäisistä jakeista aina Ilmestyskirjan viimeisen luvun loppuun. Vanhassa testamentissa vesi on mainittu yli 500 kertaa ja Uudessa testamentissa 90 kertaa.

Raamatussa puhutaan paljon vedestä ja se voi herättää kysymyksen miksi vesi on niin tärkeä asia? Tätä tekstiä edeltävässä postauksessa mainitaan veden olevan elementti, joka mahdollistaa tuntemamme elämän olevan mahdollista. Me näemme Raamatun alusta, ensimmäisen luvun alusta, alkaen miten Jumalan Henki liikkui vetten yllä. Muutamaa jaetta myöhemmin Hän erotti vedet toisistaan asettaen taivaankannen ja loput vedestä muodostivat silloisen meren ja kolmantena luomispäivänä ilmaantuivat mantereet vesien keskelle. 

Kun etenemme 1. Mooseksen kirjassa 6. lukuun kohtaamme miehen nimeltä Nooa, joka sai Jumalalta tehtäväkseen rakentaa arkin, joka tuohon aikaan näytti hölmöltä ja jopa hullulta ja rakentamisen kerrotaan kestäneen 120 vuotta ja luulenpa, ettei tuon ajanjakson aikana nähty juuri myrskyjä suurempia rankkasateita, mikä lisäsi kansan ilkkuvia huutoja Nooaa kohtaan, mutta hän pysyi tehtävässään uskollisesti uskoen siihen mitä Jumala oli hänelle sanonut ja minkä hän oli itse kuullut. Nooa sai lopulta arkin valmiiksi ja Jumala johdatti tarvittavan määrän eläimiä arkkiin ja kerrotaan että Nooa perheineen olivat ainoat ihmiset, jotka selvisivät hengissä yhdestä suurimmasta luonnonmullistuksesta, ehkä jopa suurimmasta, koko ihmiskunnan historiassa. Ihmiskunnan lähes täydellinen tuho ja maailman muovaaminen tavalla joka mullisti koko historian on käsittämätön tapahtuma, joka ei tapahtunut vain sattumalta vaan tällä kertaa vesi suuressa roolissa toteuttamassa sen minkä Jumala päätti toteuttaa.

Ei pidä unohtaa, että vesi on muovaava elementti, minkä voimme nähdä kuivuneista jokiuomista tai virtaavista joista, jotka mutkittelevat ja ovat ajan saatossa muovanneet ympäristöä sen näköiseksi, että saamme ihmetellä sen kauneutta. Ei pidä myöskään unohtaa, että vesi on voimakas ja jopa pelottava asia, joka voi suurena määränä saada tuhoa aikaan kuten edellä kuvailin vedenpaisumusta. Vesi ei yksinään riitä kylvämään tuhoa tai virvoittamaan maaperän, että se tuottaisi runsaan sadon kylvön jälkeen. Vesi yksin ei aiheuta tuhoa tai nostata suuria aaltoja, vaan siihen tarvitaan muutakin, kuten tuuli, maanjäristys, hirmumyrsky tai jokin muu luontoa mullistava tekijä.

Kun pohdimme veden merkitystä ihmisen elämälle sekä hengelliselle elämälle, niin vedellä on tärkeä symbolinen rooli. Kun pohdimme miten vesi näkyy hengellisessä elämässä tai Raamatussa, saamme oppia jotain uutta oppiessamme tuntemaan kaiken Luojaa ja mitä Hän on ajatellut tai tarkoittanut luodessaan sellaisen elementin kuin vesi. Uudessa testamentissa evankelioidessaan Jeesus puhuu elävästä vedestä ja tarjoaa sitä kohtaamilleen ihmisille, kuten saamme alta lukea. Raamatusta saamme lukea myös opetusta kasteesta.

Elävä vesi

Voimme lukea Johanneksen evankeliumin 7. luvusta jakeet 37-39: "Juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus nousi seisomaan ja huusi: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat." Tämän hän sanoi Hengestä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesusta ei ollut vielä kirkastettu." Jeesus puhui väkijoukolle näillä sanoilla osoittaen heille kutsun elävän veden luo. Johannes kirjoittaa jo aiemmin luvussa 4 Jeesuksen kohtaamisesta samarialaisen naisen kanssa, joka tulee hakemaan vettä kaivolta. 

"Eräs samarialainen nainen tuli ammentamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: "Anna minulle juotavaa". Hänen opetuslapsensa olivat näet menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialainen nainen sanoi hänelle: "Kuinka sinä, joka olet juutalainen, voit pyytää juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Juutalaiset eivät nimittäin ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa. Jeesus vastasi hänelle: "Jos sinä tuntisit Jumalan lahjan ja hänet, joka sanoo sinulle: 'Anna minulle juotavaa', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." Näin sanoi Jeesukselle: "Herra, eihän sinulla ole edes ammennusastiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sitten saisit sitä elävää vettä? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon? Hän joi siitä itse, samoin hänen poikansa ja karjansa." Jeesus vastasi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, tulee uudelleen janoiseksi, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään." Nainen sanoi: "Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa." (Joh. 4:7-15)

Kuten voimme lukea edellä olevan keskustelun Jeesuksen ja samarialaisen naisen välillä, niin heidän yhteisenä puheenaiheena on vesi. Nainen tuli hakemaan vettä kuten kuka tahansa muukin tuolla alueella, mutta saapui ilmeisesti kaivolle aikaan jolloin ei odottanut tapaavansa ketään ja yllättäen paikalla olikin Jeesus. Jeesus pyysi naista antamaan hänelle juotavaa ja keskustelun edetessä Jeesus tarjosi naiselle elävää vettä. 

Jeesus on meille ihmisille elävän veden lähde, josta saamme ammentaa omaan uskonelämäämme virvoittavaa vettä juodaksemme. Me saamme Hengessä tuntea elävän veden virtaavan lävitsemme ja näemme sen vaikutuksen ympärillä olevissa ihmisissä. Me saamme kohdatessamme toisia olla välittämässä sitä samaa elävää vettä mitä Jeesus tarjosi kohdatessaan ihmisiä liikkuessaan eri paikoissa. Evankeliumin kertomisen ei tarvitse olla monimutkaista vaan yksinkertaista elävää elämää, missä näkyy Jumalan kosketus.

Kaste

Jeesus asetti kasteen ja se liittyy Jumalan pelastustyöhön. Kaste toimitetaan uskovalle Jeesuksen Kristuksen käskystä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla (Matt. 28:16-20). Erotuksena Johanneksen kasteesta Uudessa testamentissa puhutaan myös kastamisesta Herran Jeesuksen nimeen (Apt. 19:3-5). Uudessa testamentissa olevat kastekertomukset ja niiden valossa voidaan sanoa, että ensin julistettiin evankeliumia, vastaanotettiin usko ja tehtiin parannusta (Apt. 2:37-41, 8:12-13,35-38, 9:1-18, 10:44-48, 16:13-15,30-34, 18:8, 19:1-5). Raamatullinen kaste otetaan uskon ehdon toteuduttua eli kaste seuraa ihmiselle lahjoitettua uskoa.

Usko syntyy ihmisessä Jumalan sanan välityksellä, samoin muutkin uskonelämän alkuun liittyvät lahjat kuten vanhurskauttaminen ja Pyhän Hengen osallisuus. Ne vastaanotetaan uskossa kuulemisen kautta. (Apt. 15:7; Room. 10:5-17; Gal. 3.1-5.) Kaste ei välitä pelastuksen lahjoja vaan vahvistaa niiden merkityksen. Kaste ei myöskään itsessään tuo pelastusta vaan se on uskoon tulleen tunnustus. Kasteen tunnustusluonteesta kertoo myös Uuden testamentin ilmaisut "ottaa kaste" ja "antaa kastaa itsensä". (Apt. 2:38, 8:12, 19:5.)

Usko Jeesukseen Kristukseen ja kaste liitetään toisiinsa. Kaste julistaa uskoa ja osallisuutta Kristuksen kuolemaan vanhan elämän hautaamisena ja askeleena uuteen elämään. Kasteen hautaus- ja ylösnousemusmerkitys ilmaisee sen todellisuuden, missä uskova on vapautunut synnin orjuuttavasta hallintavallasta ja on osallinen Kristuksen ylösnousemuselämään. (Tämä ei merkitse uskovan synnittömyyttä vaan hänen asemassaan tapahtuvaa muutosta.)

Kaste ilmentää uskovalle ruumiin antamista vanhurskauden aseeksi Jumalalle ja uuteen elämään astumista. Pietari opettaa meille (1. Piet. 3:21), että kaste on suostumista elämään hyvän omantunnon liitossa Jumalan kanssa. Kaste merkitsee syntisen elämäntavan taakse jättämistä, osallistumista kristilliseen kilvoitukseen ja palveluun (Room. 6:1-11;1. Kor. 1:16, 16:15).

Kaste tapahtuu veteen upottamalla, joka eroaa vedellä valelusta ja vedellä pirskottamisesta. Uudessa testamentissa käytetty kreikankielinen sana baptízō tarkoittaa upottamista. Esimerkiksi Jeesus kastettiin Jordanissa, jossa oli "paljon vettä" ja hän nousi "ylös vedestä". Samoin alkuseurakunnan kastettavat "astuivat veteen" ja tulivat "ylös vedestä". (Matt. 3:6,16; Joh. 3:23; Apt. 8:38-39) Upottaminen vastaa parhaiten kasteen olemusta ja kielikuvaa "haudattu Kristuksen kanssa" (Room. 6:1-4; Kol. 2:12).

Yksilön uskonelämään liittyy vahva yhteisöllinen ulottuvuus: siinä vahvistetaan osallisuus Kristuksen ruumiiseen, kuuluminen Jumalan kansaan. Kastetut uskovat liitetään paikalliseen uskovien yhteyteen eli seurakuntaan. (1. Kor. 10:1-4; Gal. 3:28; Apt. 2:37-41.)

Lisää pohdintaa

Miksi vesi on niin tärkeä asia, että se on mainittu useita satoja kertoja Raamatussa? Moni muukin asia on mainittu lähes yhtä monesti tai jopa useammin, mikä kertoo sen tärkeydestä. Vesi näkyy Sanassa symbolina ja ihan oikeana elementtinä, joka näkyy vesistöissä, sitä on meidän pienimmissä soluissa, se on elämän kannalta elintärkeä rakennuspalikka. Sade symbolisoi elämää ja se virvoittaa kuivahtaneet/kuivuneet alueet uudelleen elämään. Kuten sanottua, että vesi on elintärkeä rakennuspalikka, mutta yksinään se ei saa aikaiseksi kaikkea sitä elämää mikä kukoistaa tänä päivänä ympäri tätä planeettaa. Mekin saamme olla kiitollisia siitä, että meidän sisällämme virtaa vettä ja se pitää elimistön toiminnassa.

Saamme nähdä miten hengellinen elämämme virvoittuu, kun elävä vesi virtaa meissä, vaikkei tuntuisikaan kuivalta tai että olisimme jotenkin etääntyneet Jumalasta. Silloin voimme tehdä parannusta ja palata jälleen takaisin Jumalan läheisyyteen. Jeesus on elävän veden todellinen lähde, johon uskomalla olemme saaneet lahjaksi elämän, joka kantaa aina ikuisuuteen asti. 

Usko Jeesukseen on suhde, ja jokainen suhde tarvitsee hoitoa ja ylläpitoa, koska muuten suhde ei pääse syventymään ja kasvamaan vaan Jumala voi jäädä etäiseksi olennoksi joka on tuolla jossain. Siksi Sanassa sanotaankin, että usko ilman tekoja on kuollut. Me elämme suhteessa, jonka eteen on tehtävä jotain, muuten se suhde ei voi hyvin. 

Jotta voimme vaeltaa Hengessä tarvitsemme hengelliseen elämäämme Jumalan läsnäoloa ja levätessämme ja juodessamme lähteestä sitä samaa vettä, jota Jeesus tarjosi Joh. 4:7-15 ja Joh. 7:37-39. Me saamme vastaanottaa Jumalan kutsun ja tulla uskoon, ja me saamme tunnustaa uskomme toisille menemällä kasteelle. Näin uskovat osoittavat ottavansa seuraavan suuren askeleen seurata Jeesusta ottamalla kasteen.