Elämän tarinaa kertomassa...
ELÄMÄN TARINAA KERTOMASSA...
Havahduin eilisen aikana ajatukseen siitä, miten luottamus ja sen osoittaminen sekä arvostaminen ihmisille on todella tärkeää. Olen huomannut joitakin kertoja olevani hetkessä, missä toinen kertoo omaa elämän tarinaansa ja itse kuuntelijana ottaa vastaan sen mitä kuulen. Se on hämmentävää ellei tiedä miksi toinen tulee yllättäen kertomaan meille asioita. Se on kuin avaisi kirjan, muistikirjan, missä on erinäköisiä sivuja. Aivan tyhjiä sivukaupalla, kokemuksien täyttämiä sivuja tai persoonallisen näköisiä taideteoksia, ihan ihmisestä riippuen. Me olemme kukin matkalla joka kulkee kohti ikuisuutta, joka meitä odottaa kun meistä aika täällä maapallolla joskus jättää. Kukin meistä on omalla ainutlaatuisella tavallaan tarina, taideteos, joka odottaa kertomistaan tai näyttelyään.
Miksi me kerromme tarinoita? Miksi ne houkuttelevat ihmiset kuuntelemaan? Onko olemassa tarinaa joka olisi jäänyt kuulematta? Kun esitän mielessäni kysymyksiä tarinoista ja niihin liittyvistä asioista. Me ihmiset olemme tarinoita, jotka kuvaavat ja kertovat toisille sen keitä me todellisuudessa olemme, mikäli uskallamme avata tarinaamme sellaisenaan muille. Uskallanko vai en? Olen ainakin itse ollut hetkittäin tilanteissa, joissa olen epäröinyt kerronko jonkin jutun, mikä voisi avata jotain ihmissuhteessa tai avaisi jonkin uuden näkökulman itsestä mistä toinen ei ole ollut tietoinen. Uskon, että en ole ajatuksen kanssa yksin.
Mistä epäilyksen ja epäröimisen tunteet nousevat pintaan, kun haluaisimme avata jotain uutta itsestämme muille, mutta ajatusten vallatessa ajatuksemme vetäydymme kertomasta tai näyttämästä keitä todella olemme? Luotanko tarpeeksi vai olenko valmis luottamaan? Olemme voineet olla tilanteissa, missä toinen rohkeasti kertoo omaa tarinaansa, mutta itse alkaa epäröimään ja jättää kertomatta jostain syystä, ja se voi ärsyttää. Itseä on ainakin ärsyttänyt, kun on jälkikäteen pohtinut miksi jätin silloin asian kertomatta, minkä olisin hyvin voinut kertoa toiselle. Se luo ja rakentaa luottamusta kahden ihmisen välillä, mikä rohkaisee puhumaan jopa ihan kaikesta taivaan ja maan välillä.
Ajattelemme tai emme, sitä mikä on elämässä tärkeintä tai mikä on elämän tarkoitus, niin se kirjoittaa ja maalaa elämästämme sen näköisen kuin olemme. Ihminen on siitä erikoinen olento, että se tarvitsee huomiota toisilta, arvostusta, kunnioitusta, apua ja tukea sekä kuuntelevaa korvaa. Me voimme rohkeasti avata suumme ja kertoa omaa tarinaamme niille, joihin tahdomme luottaa. Siksi toivoisin jokaisen löytävän ainakin yhden ihmisen elämäänsä, jolle voi kertoa mutkitta omasta elämästään ja rikastuttaa toisen elämää kokemuksilla ja kertomuksilla siitä miten elämä kantaa läpi vaikeimpien aikojen ja kirkkaimpien ilon hetkien.
Seuraavan kerran kun tarvitset kuuntelevaa korvaa, niin lähesty perheen jäsentä, sukulaista, ystävää tai kaveria, johon luotat sen verran että uskallat kertoa pelotta omaa tarinaasi. Meistä jokainen tarvitsee jonkun jolle puhua asioistaan, ja tämän päivän lapset ja nuoret saavat neuvoksi esimerkiksi koulussa, että aina voit kertoa asioistasi luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Minkä neuvon antaisit aikuiselle ihmiselle, joka on jäänyt yksin ja ilman juttuseuraa?
Kommentit
Lähetä kommentti