Kasvun paikka

Siemen. Jeesus opetti uskosta vertauksella puutarhan pienimmästä siemenestä, joka kasvaa suurimmaksi ja hienoimmaksi kasviksi kaikista tarhan kasveista (Luuk. 13:18-21). Myös kylväjävertaus (Matt. 13:1-17) on oivallinen kuvaamaan kasvua, mitä voi tapahtua, jos siemen ei saa otollista ja hyvää maaperää kasvattaakseen vahvat juuret, jotka kantavat pienestä taimesta suureksi puuksi. Mitä siemenelle käy ollessaan kylvettynä hyvään maahan, jotta se alkaisi kasvaa ja tuottaa hedelmää? Siemenen kuoren on murruttava, sen on ensin kuoltava, jotta uusi elämä voi alkaa.

Jeesuksen aikana sinapinsiemenen sanottiin olevan pienin siemen, josta kasvaa puutarhan komein kasvi. Tänä päivänä tiedämme, että orkideansiemen on sinapinsiementä pienempi ja se kasvaa kauniiksi kukaksi, mutta kasvun vertauskuvana sinapinsiemen on mielestäni kuvaavampi ja sopivampi valinta.

Me elämämme vaiheista ja hetkistä, jotka tapahtuvat ajallaan tuoden muutosta. Koemme asiat kukin tahoillamme eri tavoin, mutta kasvua tapahtuu jatkuvasti, vaikkemme sitä itse huomaisi. Samoin on usein meidän potentiaalimme kanssa.

Me olemme kulkeneet kukin oman polkumme tällä pallolla ja tiedämme vain sen mihin pisteeseen olemme ehtineet päästä elämässämme. Joku voi sanoa, että tiedän mitä haluan elämältä ja mihin suuntaan olen menossa, kun jollain toisella ei ole minkäänlaista käsitystä mitä haluaisi tehdä tai mihin suuntaan ottaisi seuraavan askeleen.

Voimme nähdä itsemme kuin siemenenä, joka kylvetään maahan, maa kynnetään ja ravitaan ja kastellaan, aurinko antaa lämmön ja sateet kastelevat tulevan sadon. Siemenen kuoren murtuessa alkaa juurien kasvattaminen, mikä ajan kanssa nousee oraalle, kasvaa taimeksi ja lopulta hedelmäksi, jota on odotettu. Me usein iloitsemme vain siitä näkyvästä, mutta unohdamme kiinnittää riittävästi huomiota itse siihen mikä näy pinnalle. Työ ja sen määrä voi olla valtava taakka, mutta sitä taakkaa ei ole tarkoitettu kantamaan yksin.

Meillä jokaisella on aika, jolloin keskitymme perusteisiin ja juurien kasvattamiseen omassa elämässämme tai uskossamme. Meidän kristittyjen vahvin perustus on kasvattaa juuret Kristus-kallioon ja ylläpitää suhdettamme Jeesukseen. Hän on maksanut meistä kalliin hinnan, ja olemme kiitollisia siitä uhrauksesta, minkä Jumala päätti tehdä ihmiskunnan puolesta pelastaakseen meidät kuoleman ikeestä ja synnin orjuudesta. Meidän identiteettimme ei ole synnin orja vaan saamme olla Jumalan lapsia.