Epävarmuudesta uuteen huomiseen

En tiedä, miten henkilökohtainen teksti tästä on tulossa, mutta aloitetaan kuitenkin sanomalla, että viime aikoina on ollut melkoista myllerrystä oman pääkopan sisällä. Se matka, mikä on käyty kuluneen vuoden aikana on muuttanut mua ihmisenä, kun on saanut kasvaa ja kehittyä kohti sitä unelmaa jota on tavoitellut nämä kolmisen vuotta tai jopa pidemmän aikaa. Mikä siinä on, kun epävarmuus iskee niin haluaa ajatella ettei olekaan riittävän hyvä tai kelpaanko mä juuri tällaisena? Meitä on moneen junaan, mutta osa jää asemalle, on sanonta, jonka voi nähdä tarkoittavan juuri sitä moninaisuutta ja erilaisuutta mitä me edustamme täällä Suomessa ja muualla maailmalla.

Epävarmuuden hetkellä alkaa epäillä itseään ja omaa osaamistaan, mikä ravistelee ja voi aiheuttaa ympärillä oleville ihmisille epämiellyttäviä hetkiä kun yksi joukosta alkaa purkaa pahaa oloaan joskus jopa väärässä kohtaa. Se on monelle vaikea paikka myöntää oma rajallisuutensa ja varsinkin siinä vaiheessa kun epävarmuus alkaa vellomaan sisällä valtoimenaan.

Palaan viime aikaiseen myllerrykseen, mikä alkoi jo viime syksynä kun ei ollut vielä tiedossa minkäänlaista ajatusta viimeisestä harjoittelusta Humakissa. Syksyn edetessä kävi mielessä joitakin kertoja, mitä mä haluan tehdä? Haluanko haastaa itseäni? Muodostuisiko se aiheen tai teeman ympärille, mikä kiinnostaa itseäni todella paljon? Syksyn edetessä kuuli kehotuksia, että nyt olisi hyvä alkaa kypsyttelemään ajatusta tulevasta harjoittelusta ja missä haluaisi suorittaa sen. Syksyn kääntyessä talveen huomasin ajattelevani harjoittelua yhä useammin ja siitä muodostui stressiä, minkä kyllä tiedostin jossain vaiheessa kasvavan lähes sietämättömäksi.

Stressin aiheuttama sietämätön levottomuus sai aikaan kyllä ihan fyysisiä olotiloja, kun tiedosti miten lyhyt aika harjoittelun alkuun on, mutta ei vieläkään ole paikkaa. Vuoden vaihduttua loppiaisen jälkeen päätin selvittää mahdollisuuden suorittaa viimeisen harjoittelun Humakille. Kysyin asiasta sähköpostilla ja aloin turhautumaan lisää, kun vastausta ei alkanut kuulumaan muutaman päivän jälkeen ja lopulta noin viikon jälkeen viestin lähettämisestä tuli vastaus, että harjoittelu on mahdollinen järjestää ja sovimme harjoittelua varten sopivan paketin, mikä kuulosti sopivalta sillä hetkellä. Ja se helpotuksen tunne ja taakan putoaminen harteilta on aina yksi upeimmista hetkistä, minkä voi kokea, mutta vieläkin upeampia hetkiä on olemassa.

Haluan tähän väliin sanoa muutaman sanan itse harjoittelusta ja siitä miksi olen siitä niin innoissani. Harjoittelun aihe/teema on mentorointi ja kehittämistehtävänä on Humakin mentorointimallin arvioinnin kehittäminen. Sen ohessa on paljon muutakin tekemistä ja olen innoissani siitä syystä, että saan olla tekemässä jotakin konkreettista millä on vaikutusta monien ammatilliseen kasvuun ja kehitykseen ihmisenä. On hyvä pitää intoa yllä vaikka sitä seuraisi synkempiä ajatuksia. Jos et pysty itse vaikuttamaan konkreettisesti johonkin asiaan, että se muuttuisi niin keskity siihen asenteeseen mikä palo sulla on tehdä jotain hyvää, äläkä valita turhasta.

On sanottu, että stressi voi jopa tappaa. Jos asialle ei tee mitään vaan antaa sen kasaantua ja patoutua sisälle, niin se voi saada pahoja aikaan. Mulla stressi voi pahimmillaan näkyä unettomuutena sekä kenties muinakin fyysisinä oireina ja ei saa rauhaa asialta vaan se pyörii jatkuvasti mielessä ennen kuin saa varmuuden siitä, että se joko järjestyy tai onnistuu. Tiedän, että tätä lukiessa moni pystyy samaistumaan siihen tunteeseen levottomuudesta ja ajatukset pyörii mielessä tauotta. Me olemme yksilöitä, mutta pystymme samaistumaan joihinkin asioihin uskomattoman yhdenvertaisella tavalla.

Itselle on vaikea puhua asioista, mitkä erityisesti painaa itseä ja ei halua aiheuttaa muille huolta tai lisätä ylimääräistä taakkaa jos tietää sitä olevan toisille jo ennestään jonkin verran. Onneksi saan olla kiitollinen perheestä, jossa kysytään onko kaikki hyvin. Äiti varsinkin huomaa jos kaikki ole hyvin. Sitten hyvät ystävät ovat olemassa, ja heille voi kertoa miltä tuntuu ja mikä painaa. Saan olla kyllä erittäin onnellinen siihen, millaisia ihmisiä mun ympärillä on. Se verkko on kasvanut vuosien varrella muuttaen muotoaan elämäntilanteiden ja muutosten mukaan.

Haluan sanoa sinulle, hyvä lukija, että vaikka tulisi vastaan mitä vaikeuksia tai ongelmia elämässä, jos sinulla ei ole ketään, johon luottaa kuin vahvaan kallioon, joka ei petä, niin etsi itsellesi ihminen, jolle voi luottamuksella kertoa kokemuksistasi sekä jakaa yhdessä elämän iloja ja suruja.