Todellista vuorovaikutusta
Tuli mieleen ajatus, että mitä jos olisit keskellä ei-mitään ja yhtäkkiä viereesi ilmestyy joku olento. Mikä se sinun mielestä voisi olla? Mieleeni ensimmäisenä tulee enkeli voisi olla se olento, joka ilmestyy keskellä ei-mitään viereesi ja kertoo johdattavansa sinut pois autiomaasta. Syy siihen, miksi enkeli saattaisi ilmestyä viereesi ja sanoa jotain mikä auttaisi sinua pääsemään jonnekin minne ikinä oletkaan menossa, mutta olet eksyksissä, etkä löydä tietä perille. Olet ehkä rukoillut tai huokaillut mielessäsi, että auttaisipa joku minut pois tästä pinteestä. Juuri silloin olet saanut vastauksen pulmaasi, joka sinua vaivaa.
Samalla tavalla me voimme rukoilla tilanteessa kuin tilanteessa, että Jumala auttaisi tai tarttuisi tilanteeseen vaikuttaen siten, että me saamme avun ja pääsemme tukalasta tai hankalasta tilanteesta pois. Meille saattaa ilmaantua elämäämme asioita, niin hyviä kuin huonoja, jotka täytyy kuitenkin tiedostaa ja käydä läpi yhdessä Jumalan kanssa. Jos me anneta Jumalan vaikuttaa meidän elämäämme, niin me kuljemme harhaillen väärään suuntaan. Jumalalla kuitenkin on suunnitelma jokaiselle meistä ja haluaa johdattaa meidät oikeaan suuntaan. Mitä se vaatii meiltä? Se vaatii meiltä nöyryyttä ja kuuliaisuutta. Ja kun otetaan käyttöön kaikki Hengen hedelmät, ja niihin yhdistetään nöyryyden ja kuuliaisuuden lisäksi Pyhän Hengen antamat armolahjat. Nämä kun on yhdessä ja ne vielä toimii tasapainossa toistensa kanssa, voimme odottaa Jumalan vaikuttavan meidän kautta voimallisesti ja suuresti. Mutta päinvastoinkin voi käydä, jos emme nöyrry ja ole kuuliaisia Hänelle, emme voi odottaa mitään valtavaa tai muuten merkittävää, mitä voisimme tehdä.
Virhe, joka me tehdään melko usein on se, että me alamme toimia omin nokkinemme. Silloin asiat menee päin metsää. Kun luotamme Jumalaan ja siihen, että Hän antaa meille ohjeita, siitä mitä meidän tulee tehdä. Miksi meidän on välillä niin vaikea kuunnella Jumalan ääntä? Luulisin, että emme vietä tarpeeksi aikaa Jumalan kanssa vuorovaikutuksessa eli keskustella rukouksessa. Yhtälailla, jos et kuuntele mitä omalla isälläsi on asiaa, niin et tiedä mitä vastata tai tehdä. Ja sitten se mitä teet on väärin. Sen jälkeen saat kuulla siitä, että olet toiminut väärit tai tehnyt jonkin asian väärin. Toisaalta, jos taas kuuntelet mitä isäsi sanoo, niin tiedän tasan tarkkaan mitä tehdä tai sanoa takaisin. Yhtälailla meidän Taivaallinen Isämme odottaa sitä, että me, Hänen lapset, juttelemme ja pidämme yhteyttä Häneen. Hän kaipaa sitä ja me kaipaamme saada olla yhdessä Isän kanssa, mutta jos me ei vietetä aikaa Isän kanssa niin miten voimme olettaa, että Isä tekee jotain meidän elämässämme. Jumala odottaa meidän ensin pyytävän apua ja alkaa auttaa vasta sen jälkeen. Kuulin kerran jonkun sanovan, että Jumala ei tee mitään meidän elämässämme jos emme anna Hänelle ensin siihen lupaa.
Meidän tulee viettää aikaa Isän kanssa rukouksessa, jotta voimme pysyä jatkuvassa yhteydessä Häneen ja Pyhä Henki vaikuttaa meidän kauttamme voimallisemmin kuin koskaan aiemmin. Evankelista Charles Finney eli 1800-luvulla, ja hän eli läheisessä vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa, että Pyhä Henki oli hänen päällään niin vahvasti, että jokaiseen kaupunkiin tai kylään, jonka läpi hän kulki tuli herätys.
Mitä tämä kertoo rukouksesta? Paljonkin. Meidän tulee ottaa mallia suurista Jumalan miehistä ja naisista, ja alkaa harjoittaa säännöllistä rukouselämää päivittäin, että voisimme kasvaa hengellisiksi jättiläisiksi niinkuin kaikki suuret, tunnetut Jumalan miehet ja naiset. Ilman rukousta he eivät olisi saaneet aikaan kaikkea sitä mitä he ovat tehneet Jumalan kanssa. Itseasiassa nämä miehet ja naiset eivät ole tehneet muuta kuin olleet välikappaleina tai generaattoreina Jumalan voimalle, ja Jumala on se, joka on vaikuttanut heidän kauttaan kaiken sen, mitä hedän kauttaan on tapahtunut.
Rukous on todellista vuorovaikutusta Luojan kanssa. En voi verrata mitään muuta kanssakäymistä siihen vuorovaikutukseen, jossa olemme Jumalan kanssa rukouksen kautta.
Samalla tavalla me voimme rukoilla tilanteessa kuin tilanteessa, että Jumala auttaisi tai tarttuisi tilanteeseen vaikuttaen siten, että me saamme avun ja pääsemme tukalasta tai hankalasta tilanteesta pois. Meille saattaa ilmaantua elämäämme asioita, niin hyviä kuin huonoja, jotka täytyy kuitenkin tiedostaa ja käydä läpi yhdessä Jumalan kanssa. Jos me anneta Jumalan vaikuttaa meidän elämäämme, niin me kuljemme harhaillen väärään suuntaan. Jumalalla kuitenkin on suunnitelma jokaiselle meistä ja haluaa johdattaa meidät oikeaan suuntaan. Mitä se vaatii meiltä? Se vaatii meiltä nöyryyttä ja kuuliaisuutta. Ja kun otetaan käyttöön kaikki Hengen hedelmät, ja niihin yhdistetään nöyryyden ja kuuliaisuuden lisäksi Pyhän Hengen antamat armolahjat. Nämä kun on yhdessä ja ne vielä toimii tasapainossa toistensa kanssa, voimme odottaa Jumalan vaikuttavan meidän kautta voimallisesti ja suuresti. Mutta päinvastoinkin voi käydä, jos emme nöyrry ja ole kuuliaisia Hänelle, emme voi odottaa mitään valtavaa tai muuten merkittävää, mitä voisimme tehdä.
Virhe, joka me tehdään melko usein on se, että me alamme toimia omin nokkinemme. Silloin asiat menee päin metsää. Kun luotamme Jumalaan ja siihen, että Hän antaa meille ohjeita, siitä mitä meidän tulee tehdä. Miksi meidän on välillä niin vaikea kuunnella Jumalan ääntä? Luulisin, että emme vietä tarpeeksi aikaa Jumalan kanssa vuorovaikutuksessa eli keskustella rukouksessa. Yhtälailla, jos et kuuntele mitä omalla isälläsi on asiaa, niin et tiedä mitä vastata tai tehdä. Ja sitten se mitä teet on väärin. Sen jälkeen saat kuulla siitä, että olet toiminut väärit tai tehnyt jonkin asian väärin. Toisaalta, jos taas kuuntelet mitä isäsi sanoo, niin tiedän tasan tarkkaan mitä tehdä tai sanoa takaisin. Yhtälailla meidän Taivaallinen Isämme odottaa sitä, että me, Hänen lapset, juttelemme ja pidämme yhteyttä Häneen. Hän kaipaa sitä ja me kaipaamme saada olla yhdessä Isän kanssa, mutta jos me ei vietetä aikaa Isän kanssa niin miten voimme olettaa, että Isä tekee jotain meidän elämässämme. Jumala odottaa meidän ensin pyytävän apua ja alkaa auttaa vasta sen jälkeen. Kuulin kerran jonkun sanovan, että Jumala ei tee mitään meidän elämässämme jos emme anna Hänelle ensin siihen lupaa.
Meidän tulee viettää aikaa Isän kanssa rukouksessa, jotta voimme pysyä jatkuvassa yhteydessä Häneen ja Pyhä Henki vaikuttaa meidän kauttamme voimallisemmin kuin koskaan aiemmin. Evankelista Charles Finney eli 1800-luvulla, ja hän eli läheisessä vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa, että Pyhä Henki oli hänen päällään niin vahvasti, että jokaiseen kaupunkiin tai kylään, jonka läpi hän kulki tuli herätys.
Mitä tämä kertoo rukouksesta? Paljonkin. Meidän tulee ottaa mallia suurista Jumalan miehistä ja naisista, ja alkaa harjoittaa säännöllistä rukouselämää päivittäin, että voisimme kasvaa hengellisiksi jättiläisiksi niinkuin kaikki suuret, tunnetut Jumalan miehet ja naiset. Ilman rukousta he eivät olisi saaneet aikaan kaikkea sitä mitä he ovat tehneet Jumalan kanssa. Itseasiassa nämä miehet ja naiset eivät ole tehneet muuta kuin olleet välikappaleina tai generaattoreina Jumalan voimalle, ja Jumala on se, joka on vaikuttanut heidän kauttaan kaiken sen, mitä hedän kauttaan on tapahtunut.
Rukous on todellista vuorovaikutusta Luojan kanssa. En voi verrata mitään muuta kanssakäymistä siihen vuorovaikutukseen, jossa olemme Jumalan kanssa rukouksen kautta.
Kommentit
Lähetä kommentti