2. Sam. 10
Daavid voittaa ammonilaiset ja aramealaiset
Kun ammonilaisten kuningas Nahas kuoli, hallitsijaksi tuli hänen poikansa Hanun. Daavid sanoi: "Haluan osoittaa ystävyyttä Nahasin pojalle Hanunille, niin kuin hänen isänsä osoitti minulle." Hän lähetti miehiään esittämään surunvalittelun Hanunille hänen isänsä kuoleman vuoksi.
Kun Daavidin miehet saapuivat perille, ammonilaisten päämiehet sanoivat herralleen Hanunille: "Luuletko, että Daavid on lähettänyt nämä miehet luoksesi vain kunnioittaakseen isääsi ja esittääkseen surunvalittelunsa? Varmasti hän on lähettänyt heidät tutkimaan ja vakoilemaan kaupunkia voidakseen kukistaa sen." Silloin Hanun otti kiinni Daavidin miehet, ajatti heiltä toisen puolen parrasta ja leikkautti heidän vaatteistaan takamuksia myöten puolet pois. Sitten hän päästi heidät menemään. Saatuaan tästä tiedon Daavid lähetti sananviejiä miehiä vastaan, koska he olivat kärsineet näin pahan häväistyksen. Kuningas käski sanoa: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja palatkaa vasta sitten tänne."
Ammonilaiset tiesivät nyt joutuneensa Daavidin vihoihin. Siksi he lähettivät matkaan miehiä, jotka palkkasivat Rehobin ja Soban aramealaisista kaksikymmentätuhatta jalkamiestä, Maakan kuninkaan väestä tuhat miestä ja Tobin väestä kaksitoistatuhatta miestä. Tämän kuultuaan Daavid lähetti heitä vastaan Joabin ja koko vakinaisen väkensä. Ammonilaiset tulivat ulos kaupungistaan ja järjestäytyivät taisteluun portin edustalle, kun taas Soban ja Rehobin aramealaiset sekä Tobin ja Maakan miehet olivat eri joukkona vähän kauempana.
Kun Joab näki, että taistelu uhkasi häntä sekä edestä että takaa, hän valitsi itselleen Israelin parhaat soturit ja järjesti heidät rintamaan aramealaisia vastaan. Muun joukon hän antoi veljensä Abisain komentoon, ja tämä järjesti sen ammonilaisia vastaan. Joab sanoi: "Jos aramealaiset näyttävät pääsevän minusta voitolle, tule sinä minun avukseni, ja jos taas ammonilaiset ovat pääsemässä sinusta voitolle, minä tulen auttamaan sinua. Ole luja! Meidän on pysyttävä rohkeina kansamme tähden ja Jumalamme kaupunkien vuoksi. Herra tehköön niin kuin hyväksi näkee." Sitten Joab ryhtyi joukkoineen taisteluun aramealaisia vastaan, ja nämä pakenivat hänen tieltään. Kun ammonilaiset näkivät aramealaisten pakenevan, hekin perääntyivät Abisain edestä ja vetäytyivät kaupunkiinsa. Joab lakkasi ahdistamasta ammonilaisia ja palasi Jerusalemiin.
Kun aramealaiset näkivät kärsineensä tappion taistelussa Israelia vastaan, he kokosivat voimansa. Hadadeser lähetti Eufratin toisella puolella asuville aramealaisille käskyn lähteä liikkeelle. Hadadeserin sotaväen päällikkö Sobakin johdolla he saapuivat Helamiin. Kun Daavid sai kuulla tämän, hän kokosi Israelin sotavoimat, kulki Jordanin yli ja tuli Helamiin. Aramealaiset järjestäytyivät rintamaan Daavidia vastaan ja ryhtyivät taisteluun. He joutuivat kuitenkin pakenemaan israelilaisten tieltä, ja Daavid tuhosi aramealaisilta seitsemänsataa sotavaunua ja surmasi neljäkymmentätuhatta miestä. Myös heidän sotaväkensä päällikön Sobakin hän löi kuoliaaksi. Kun Hadadeserin alaiset kuninkaat näkivät joutuneensa tappiolle taistelussa, he tekivät rauhan Israelin kanssa ja alistuivat sen valtaan. Tämän jälkeen aramealaiset eivät enää uskaltaneet auttaa ammonilaisia.
Joabin ja veljensä Abisain side johtaa väkeänsä ja luottamus toisiinsa on vailla vertaa. Sitä voi nykyään nähdä, kun vahvempi puolustaa heikompaa kiusaajalta. Vahvuus ei tässä välttämättä tarkoita fyysistä voimaa vaan henkistä ylivoimaa kiusaajaa vastaan, mutta joskus tarvitaan fyysistä voimaa estää kiusaajaa loukkaamasta kiusattua. Hengellisessä mielessä Joabin ja Abisain side luottaa toisiinsa on, että rohkaisun sanoilla vahvistaa toista uskovaa ja kannustaa asioissa, ohjaa ja opettaa toista niin tämä voi vahvistua luottamaan Herraan ja siihen, että Hän voi murtaa kaikki esteet ja vaikeudet meidän elämässä.
Joabin ja Abisain veljeys on ainutlaatuinen osoitus luottamuksesta ja rehellisyydestä. Herra näkee ja tietää kaiken meidän elämästä ja unelmista. Meidän tulee vain olla rehellisiä Hänelle ja luottaa Häneen. Epäilys estää uskovaa tuomasta Herran antamia tekoja ilmi, mutta kun uskova luottaa täysin siihen, että Herra voi näyttää hänen kauttaan suuria asioita ja voimatekoja..
Tämän tapaista johtajuutta on olemassa kun vain luottaa alaisiinsa ja alaiset luottavat johtajaan. Johtaja delegoi alaiset tekemään tehtäviä niin että luottaa heihin ja alaiset luottavat johtajaansa. Luottamus isän ja lapsen välillä antaa molemmin puolin paljon. Rakkas on kaikki kaikessa. Vanhemman rakkaus, veljellinen rakkaus ja lähimmäisen rakkaus. Rakkaus antaa luottavaisen ja välittävn tunteen ihmisten keskelle. Kun luottaa toiseen voi itse antaa ja saada paljon, mutta myös toinen voi antaa ja saada paljon.
Kun ammonilaisten kuningas Nahas kuoli, hallitsijaksi tuli hänen poikansa Hanun. Daavid sanoi: "Haluan osoittaa ystävyyttä Nahasin pojalle Hanunille, niin kuin hänen isänsä osoitti minulle." Hän lähetti miehiään esittämään surunvalittelun Hanunille hänen isänsä kuoleman vuoksi.
Kun Daavidin miehet saapuivat perille, ammonilaisten päämiehet sanoivat herralleen Hanunille: "Luuletko, että Daavid on lähettänyt nämä miehet luoksesi vain kunnioittaakseen isääsi ja esittääkseen surunvalittelunsa? Varmasti hän on lähettänyt heidät tutkimaan ja vakoilemaan kaupunkia voidakseen kukistaa sen." Silloin Hanun otti kiinni Daavidin miehet, ajatti heiltä toisen puolen parrasta ja leikkautti heidän vaatteistaan takamuksia myöten puolet pois. Sitten hän päästi heidät menemään. Saatuaan tästä tiedon Daavid lähetti sananviejiä miehiä vastaan, koska he olivat kärsineet näin pahan häväistyksen. Kuningas käski sanoa: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja palatkaa vasta sitten tänne."
Ammonilaiset tiesivät nyt joutuneensa Daavidin vihoihin. Siksi he lähettivät matkaan miehiä, jotka palkkasivat Rehobin ja Soban aramealaisista kaksikymmentätuhatta jalkamiestä, Maakan kuninkaan väestä tuhat miestä ja Tobin väestä kaksitoistatuhatta miestä. Tämän kuultuaan Daavid lähetti heitä vastaan Joabin ja koko vakinaisen väkensä. Ammonilaiset tulivat ulos kaupungistaan ja järjestäytyivät taisteluun portin edustalle, kun taas Soban ja Rehobin aramealaiset sekä Tobin ja Maakan miehet olivat eri joukkona vähän kauempana.
Kun Joab näki, että taistelu uhkasi häntä sekä edestä että takaa, hän valitsi itselleen Israelin parhaat soturit ja järjesti heidät rintamaan aramealaisia vastaan. Muun joukon hän antoi veljensä Abisain komentoon, ja tämä järjesti sen ammonilaisia vastaan. Joab sanoi: "Jos aramealaiset näyttävät pääsevän minusta voitolle, tule sinä minun avukseni, ja jos taas ammonilaiset ovat pääsemässä sinusta voitolle, minä tulen auttamaan sinua. Ole luja! Meidän on pysyttävä rohkeina kansamme tähden ja Jumalamme kaupunkien vuoksi. Herra tehköön niin kuin hyväksi näkee." Sitten Joab ryhtyi joukkoineen taisteluun aramealaisia vastaan, ja nämä pakenivat hänen tieltään. Kun ammonilaiset näkivät aramealaisten pakenevan, hekin perääntyivät Abisain edestä ja vetäytyivät kaupunkiinsa. Joab lakkasi ahdistamasta ammonilaisia ja palasi Jerusalemiin.
Kun aramealaiset näkivät kärsineensä tappion taistelussa Israelia vastaan, he kokosivat voimansa. Hadadeser lähetti Eufratin toisella puolella asuville aramealaisille käskyn lähteä liikkeelle. Hadadeserin sotaväen päällikkö Sobakin johdolla he saapuivat Helamiin. Kun Daavid sai kuulla tämän, hän kokosi Israelin sotavoimat, kulki Jordanin yli ja tuli Helamiin. Aramealaiset järjestäytyivät rintamaan Daavidia vastaan ja ryhtyivät taisteluun. He joutuivat kuitenkin pakenemaan israelilaisten tieltä, ja Daavid tuhosi aramealaisilta seitsemänsataa sotavaunua ja surmasi neljäkymmentätuhatta miestä. Myös heidän sotaväkensä päällikön Sobakin hän löi kuoliaaksi. Kun Hadadeserin alaiset kuninkaat näkivät joutuneensa tappiolle taistelussa, he tekivät rauhan Israelin kanssa ja alistuivat sen valtaan. Tämän jälkeen aramealaiset eivät enää uskaltaneet auttaa ammonilaisia.
Joabin ja veljensä Abisain side johtaa väkeänsä ja luottamus toisiinsa on vailla vertaa. Sitä voi nykyään nähdä, kun vahvempi puolustaa heikompaa kiusaajalta. Vahvuus ei tässä välttämättä tarkoita fyysistä voimaa vaan henkistä ylivoimaa kiusaajaa vastaan, mutta joskus tarvitaan fyysistä voimaa estää kiusaajaa loukkaamasta kiusattua. Hengellisessä mielessä Joabin ja Abisain side luottaa toisiinsa on, että rohkaisun sanoilla vahvistaa toista uskovaa ja kannustaa asioissa, ohjaa ja opettaa toista niin tämä voi vahvistua luottamaan Herraan ja siihen, että Hän voi murtaa kaikki esteet ja vaikeudet meidän elämässä.
Joabin ja Abisain veljeys on ainutlaatuinen osoitus luottamuksesta ja rehellisyydestä. Herra näkee ja tietää kaiken meidän elämästä ja unelmista. Meidän tulee vain olla rehellisiä Hänelle ja luottaa Häneen. Epäilys estää uskovaa tuomasta Herran antamia tekoja ilmi, mutta kun uskova luottaa täysin siihen, että Herra voi näyttää hänen kauttaan suuria asioita ja voimatekoja..
Tämän tapaista johtajuutta on olemassa kun vain luottaa alaisiinsa ja alaiset luottavat johtajaan. Johtaja delegoi alaiset tekemään tehtäviä niin että luottaa heihin ja alaiset luottavat johtajaansa. Luottamus isän ja lapsen välillä antaa molemmin puolin paljon. Rakkas on kaikki kaikessa. Vanhemman rakkaus, veljellinen rakkaus ja lähimmäisen rakkaus. Rakkaus antaa luottavaisen ja välittävn tunteen ihmisten keskelle. Kun luottaa toiseen voi itse antaa ja saada paljon, mutta myös toinen voi antaa ja saada paljon.
Aivan. Tätä se lähimmäisen rakkaus juuri on.
VastaaPoista